Lyhyt vastaus tulee laista ja ammattioikeuksista

Terveydenhuollon laki varmentaa potilasturvallisuuden ja palvelujen laadun. Laki määrittää kuntien terveydenhuoltotehtäviä ja ammattien rooleja. Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto (Valvira) valvoo, keillä on oikeus harjoittaa ammattia. Psykiatri ja psykologi ovat laillistettuja ammattihenkilöitä, psykoterapeutti on nimikesuojattu ammattinimike. Tämä tarkoittaa käytännössä seuraavaa.

Vain psykiatrilla ja psykologilla on laillinen oikeus harjoittaa alansa ammattia. Psykoterapeutin ammattia saavat harjoittaa muutkin henkilöt, joilla on riittävä koulutus, kokemus ja ammattitaito. Esimerkiksi psykologi tai lääkäri voivat koulutuksensa ja osaamisensa perusteella tarjota psykoterapiaa, vaikkei heillä olisikaan oikeutta psykoterapeutin ammattinimikeen käyttöön.

Psykiatri - alansa erikoislääkäri

Lääkärinä ja lääketieteen edustajana psykiatrilla on oikeus luokitella terveyden tiloja ja antaa diagnooseja, kuten "keskivaikea masennus", "kaksisuuntainen mielialahäiriö", "adhd" jne. Toiseksi psykiatrit voivat määrätä potilaalle diagnoosin mukaisen lääkityksen. Mielenterveyden diagnoosit poikkeavat muista lääketieteen diagnooseista, siinä etteivät ne selitä mielenterveyden ongelmien taustasyitä. Diagnoosi toteaa oirekokonaisuuden olemassaolon. Mielenterveyden diagnoosit ovat siis oireita kuvailevia diagnooseja. Lääkärit laativat myös lääkärin lausuntoja potilaan terveyden vallitsevasta tilasta.

Psykologi - mielen asiantuntija

Psykologeilla on oman koulutuksensa puolesta kaikkein laajin asiantumemus ihmismielen sisällölliseen tasoon, mielen toimintoihin ja ihmiskäyttäytymiseen. Lääkäreilläkin on laaja koulutus, mutta valtaosa siitä liittyy terveyden ja kehon fyysiseen puoleen. Psykologit edustavat humanistisia-, käyttäytymis- ja sosiaalitieteellisiä näkemyksiä ihmismielestä ja ihmisen toiminnasta. Psykologien erityisosaaminen näkyy esimerkiksi psykologisissa tutkimuksissa ja testauksessa. Psykologit voivat lääkärin pyynnöstä selvittää tarkemmin esimerkiksi oireiden kuvailuun perustuvien diagnoosien tarkempia yksilöllisiä psykososiaalisia syitä. Psykologin tutkimuksia tarvitaan toisinaan myös erilaisissa vaikeasti diagnosoitavissa tapauksissa, jossa halutaan varmistua oikeasta diagnoosista. Psykologit antavat myös psykologin lausuntoja.

Psykoterapeutit tulevat monista taustoista

Psykoterapeuteilla on vaihteleva taustakoulutus. Psykoterapeutin koulutus on lisäkoulutus. Psykoterapeutiksi voi kouluttautua myös ammattikoulupohjalta eikä yliopisto- tai korkeakoulutusta edellytetä. Psykoterapeutteja tulee siis eri koulutaustoista: lähihoitajista sosionomeista ja lääkäreistä. Psykoterapeutit tarjoavat psykoterapiaa. Toisaalta psykoterapeuttien ammattia (psykoterapian tarjoaminen) voivat harjoittaa muutkin kuin psykoterapeutit, kuten laki toteaa.

Ammatilliset erot tarkemmalla tasolla

Tässä osassa tarkastellaan lähemmin eri ammattilaisten eroja. Osaamiserot juontuvat suorasti eri tyyppisistä koulutuksista.

Lääkäristä psykiatrian erikoislääkäriksi

Lääkärien peruskoulutus (lääketieteen lisensiaattitutkinto) yliopistolla kestää 6 vuotta (laajuus 360 op). Vuonna 2008 Helsingin valintakokeeseen osallistuneista hakijoista 15% pääsi opiskelemaan lääketiedettä (Lääketieteellisen tiedekunnan valintatilasto 2008). Lääkärit perehtyvät kehon normaaliin toimintaan ja myöhemmin fyysisiin epätoiminnallisuuksiin ja hoitoon. Aluksi opinnot sisältävät lääketieteen biokemiaa ja farmakologiaa, solu- ja molekyylibiologiaa, neurobiologiaa, raajojen, elinten ja ihmiskehon perusopetusta. Myöhemmässä kliinisessä vaiheessa tulee sairauden ja hoidon näkökohtia. Viidentenä vuonna on mm. kaksi psykiatrian opintojaksoa. (Lääketieteen peruskoulutus 2009.) Lääkärit ovat kehon biomedikaalisten hoitojen tuntijoita.

Peruslääkärikoulutuksen jälkeen on erikoistuminen. Psykiatrian erikoistumiskoulutukseen sisältyy vuosien palvelu- ja päivystysosuuksia terveyskeskuksissa ja yliopistosairaaloissa. Varsinaisemmat opiskelusisällöt liittyyvät mm. psykiatriseen diagnosointiin ja diagnostisten häiriöiden hoitoon, psykiatriseen lääkehoitoon, lainsäädäntöön, psykoterapian perusteisiin, tutkimusmenetelmiin, johtamiseen ja hallintoon. Teoreettista kurssimuotoista koulutusta on yhteensä 80 tuntia. Tähän työpainotteiseen erikoistumiskokonaisuuteen ja psykiatri -nimikkeen saamiseen menee peruskoulutuksen jälkeen vielä 6 vuotta.

Psykologit ihmismielen tuntijoina

Psykologeja työskentelee oman suuntautumisensa mukaan eri tehtävissä, kuten terveydenhuollossa, koulutuksessa, tutkimuksessa, suunnittelu- ja konsultointitehtävissä, liike-elämässä jne. Psykologit ovat psykologian maistereita. Vuonna 2008 Helsingin valintakokeeseen osallistuneista hakijoista 8% pääsi opisekelemaan psykologiaa (Opiskelijavalintojen tilastoja 2006 - 2008). Tutkinnon suorittaminen yliopistolla kestää kokopäiväisesti opiskellen 5,5 vuotta (laajuus 330 op). Opintojen sisällöt kliinisillä psykologeilla keskittyvät psykoterapian, persoonallisuuden psykologian, ihmisen kehityspsykologian, psykologisten tutkimusten sekä havainto- että kognitiivisen psykologian ja neuropsykologian kokonaisuuksiin.

Noin 6-vuotinen yliopistokoulutus antaa valmiudet psykologiseen ja neuropsykologiseen testaukseen, tutkimuksiin, lausuntojen antamiseen ja psykososiaalisen hoidon tarjoamiseen. Potilaan nykytilannetta, psyykkisten ongelmien syitä ja ratkaisun avaimia saadaan haluttaessa syvällisestikin selvitettyä ja hahmotettua. Psykoterapiaopinnot, kehitys ja persoonallisuuden psykologian ymmärrys tarjoavat valmiudet asiakkaiden monipuoliseen psykologiseen auttamiseen.

Psykoterapeutit ovat monitaustaisia osaajia

Psykoterapeutteina työskentelee eri taustoista olevia ihmisiä. Psykoterapeuteista noin puolet on korkeakoulutaustoista ja toinen puoli ei-akateemisesta taustasta (AMK tai ammattikoulu). Akateemisista kaksi suurinta ryhmää ovat psykologit ja lääkärit. Muita akateemisia taustoja löytyy mm. teologien tai sosiaalityöntekijöiden parista. Ei-akateemisesta tasustoista suurimpia ryhmiä ovat sairaanhoitajat, mielisairaanhoitajat, sosiaalihuoltajat ja apuhoitajat. Psykoterapeutteina toimii myös hierojia, lähi- ja perushoitajia, jalkojenhoitajia, röntgenhoitajia jne. (Tikkanen 2008.)

Psykoterapeuteista valtaosan kouluttavat erilaiset yksityiset psykoterapiayhdistykset. Psykoterapian maksulliseen koulutukseen voivat päästä lähes kaikki, joilla on esimerkiksi jokin terveysalan ammattinimike. Psykoterapiayhdistykset edustavat erilaisia suuntauksia ratkaisukeskeisistä psykoanalyyttisiin ja kognitiivisiin. Vaihtoehtoja on paljon. Vuonna 2003 OPM:n työryhmä esitti, että koulutus olisi siirretty yliopistojen yhteyteen (Tikkanen 2008). Tämä olisi tuonut Suomeen tasalaatuisemman ja valvotumman psykoterapeuttikoulutuksen. Suomessa psykoterapeuttikoulutusta ei olla koordinoitu. Esitystä ei kuitenkaan hyväksytty.

Tämä koulutuksen koordinoimattomuus tuo melkoista vaihtelua. On yllättävää, miten psykoterapeutti voi erota toisesta psykoterapeutista koulutaustansa vuoksi. Kokopäiväopiskeluksi muunnettuna peruspsykoterapeutin koulutus on voinut kestää 11 vuotta (lukio + yliopisto, 9 vuotta ja psykoterapeuttiopinnot 2 vuotta) tai yhtä hyvin esimerkikisi 5-6 vuotta (ammattikoulu 3 vuotta + psykoterapeuttiopinnot 2 vuotta). Ammattikoulupohjaisella psykoterapeutilla voi siis olla yksi korkeakoulututkinto vähemmän kuin toisella psykoterapeutilla. Ääritapauksessa psykiatrian erikoislääkäri tai psykoterapian erikoispsykologi tekevät samaa työtä kuin viereisen huoneen jalkojenhoitajataustainen psykoterapeutti.

Psykoterapeutin tutkinnossa on eri tasoja. Peruspsykoterapeutti on psykoterapian erityistason (ET) koulutus, joka on työn ohessa kolmivuotinen koulutus. Vaativan erityistason (VET) koulutus on yhteensä viisivuotinen koulutus työn ohella. Peruspsykoterapeutiksi opiskelu on kokopäiväopisekeluksi muunnettuna laajudeltaan 2 vuotta. VET -terapeutin opinnot kokopäiväiseksi muunnettuna ovat noin 3 vuotta.

Lyhyt yhteenveto

Lääkärit voivat määrätä lääkkeitä ja antaa diagnooseja. Heidän erityinen osaamisensa liittyy nimenomaan ihmiskehon ja elimistön tuntemiseen ja fyysisten, kemiallisten ja biologisten tilojen hoitoon. Psykiatrit saavat psykiatrian alan erikoistumiskoulutusta psykiatrisiin diagnooseihin ja psykiatrisiin hoitoihin, jossa lääkkeet ovat suuressa roolissa.

Psykologien erityinen osaaminen liittyy nimenomaisesti ihmismielen tuntemukseen. Kehityspsykologian ala kattaa ihmismielen kehityksen lapsuudesta vanhuuteen, kliiniset psykologian opinnot antavat välineitä psyykkisten ongelmien tutkimiseen, ymmärtämiseen sekä psyykkisten ongelmien lievittämiseen ja ratkaisemiseen. Psykologit eivät määrää lääkkeitä, vaan auttavat asiakkaita vuorovaikutuksessa henkisin ja psykologisin keinoin.

Psykoterapeuttien psykoterapiaosaaminen liittyy jonkin psykologisen terapiasuuntauksen (koulukunnan) tuntemukseen. Terapiasuuntauksia ovat mm. psykoanalyyttinen, kognitiivinen, ratkaisukeskeinen, humanistinen, hahmoterapeuttinen, kognitiivisanalyyttinen suuntaus jne. Kokopäiväiseksi opiskeluksi muunnettuna kaksivuotinen käytännöllisteoreettinen koulutus antaa valmiudet psykoterapeuttiseen hoitoon. Psykoterapeutit tosiaan tulevat monista eri koulutaustoista. Sillä onkin merkitystä, onko psykoterapeutti pohjakoulutukseltaan lääkäri tai psykologi vai jokin muu esimerkiksi ammattikoulupohjalta. Psykoterapeutille psykologin osaaminen tarjoaa parhaan näkökulman ihmisen psyykkiseen puoleen, lääkäritausta tarjoaa lääkehoidon erityisosaamisen.

Lähteet:

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559 http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1994/19940559

Ammattioikeudet, Valvira. 2010 http://www.valvira.fi/luvat/ammattioikeudet

Lääketieteellisen tiedekunnan valintatilasto 2008. 2009. Helsingin yliopisto. http://www.med.helsinki.fi/peruskoulutus/opiskelijavalinta/Valintatilasto%20nettiin%2009.pdf

Lääkäreiden ja hammaslääkäreiden ammatillinen jatkokoulutus. 2009. Helsingin yliopisto. http://www.med.helsinki.fi/erikoislaakari/el/opas20092011/Lopullinen%20opinto-opas/Psykiatria.doc

Lääketieteen peruskoulutus. 2009. Helsingin yliopisto. http://www.med.helsinki.fi/peruskoulutus/LL/jaksot.htm

Opiskelijavalintojen tilastoja 2006-2008 - Psykologian koulutus. Helsingin yliopisto. http://www.helsinki.fi/behav/valinnat/2009/Psykologia_tilastot.htm

Tikkanen, T. 2008. Psykoterapeutit Suomessa. Psykologiliitto.

Takaisin ylös

Takaisin Artikkeleihin

Psykoterapeutit, psykologit, psykiatrit.

Mitä eroa on psykiatrilla, psykologilla ja psykoterapeutilla?